Ensimmäinen koirani oli shetlanninlammaskoira ”Piku” (Golden Rose Black Arrow, s. 24.4.1989) ja agilityn saloihin aloimme tutustua vuonna 1990. Kisasimme mineissä kolmosluokassa vaihtelevalla menestyksellä, parhaaksi saavutukseksi tuli avoimissa SM-kisoissa vuonna 1994 kuudes sija. Agilityuran lopetimme vuonna 1997 Pikun ollessa 8 -vuotias. Piku pääsi koirien taivaaseen vuonna 2003, jonka jälkeen olin ilman koiraa 3,5 vuotta. Sitten se kipinä taas iski…

”Edi” (Helskon Tsaikovski, s. 22.6.2007) tuli ilahduttamaan perhettämme ja sitä myötä 10 vuoden tauon jälkeen aloin ”haaveilla” agilityharrastuksesta. Kahden tietämäni agilitykoulutusta järjestävän seuran ryhmiin ei päästy, joten ONNEKSI kuulin Active Dog -koirakoulusta. Päästiin ryhmään agilityssä sekä tokossa. Olin kyllä ihan ”pihalla” agilityopeista ja olen varmaan vieläkin, niin paljo erilaista se on mitä silloin 90 -luvulla. Kisauran aloitimme toukokuussa 2009 ja tätä kirjoittaessani kisaamme medeissä 2-luokassa.

”Onni” (Mystica Line Mystey Man, s.10.5.2008) tuli meille monen Onnellisen sattuman kautta ja siitä johtuen nimivalinta oli helppo. Onnin kanssa päästiin hienoon agilitypainotteiseen ”penturyhmään” Onnin ollessa vasta 3,5 kk. Siitä lähtien olemme agilityä Onnin kanssa harjoitelleet, mutta vielä ei ole käyty kisaamassa, koska Onni täyttää tarvittavan 18 kk marraskuussa 2009.

Näiden kahden hurmaavan ”vauhtihirmun” kanssa jatkamme agilityä niin pitkään kun terveyttä ja intoa riittää.

Terveisin Päivi, Edi ja Onni