Tutustuin ensimmäisen kerran agilityyn jo 90 -luvun alkupuolella, kun kävin lapinkoirieni kanssa satunnaisesti harjoituksissa ja epävirallisissa kilpailuissa. Ensimmäisiin virallisiin kisoihin osallistuin vuonna 2002 lapinkoira Elmon kanssa. Elmon kanssa kisasimme noin kolmisen vuotta ja nousimme kolmosluokkaan.

Nykyinen kisakaverini on bordercollieuros Erre (FIN TVA Decathlete's Raptor, s. 1.1.2007). Erre on agilityhullu. Agility on parasta mitä Erre tietää ja se antaa aina radalla kaikkensa, ihan jokaisessa treenissä ja jokaisessa kilpailussa. Erre on saanut syntymälahjana erinomaiset agilitygeenit, se kulkee tuhatta, lukee rataa itsenäisesti ja kääntyy kurveissa siivekkeitä nuollen. Erre on minulle täydellinen harrastuskaveri tähän lajiin.

Erren kanssa menimme ensimmäisiin kisoihin heti, kun kisaikä tuli täyteen kesällä 2008. Ensimmäinen puoli vuotta meni täysin opetellessa ja totutellessa siihen, että yhtään ohjausvirhettä ei yleensä saa Erren kanssa anteeksi vaan koira on samantien väärällä esteellä. Nykyään kilpailemme kolmosluokassa ja tavoitteena on saada joka vuosi tarvittavat tulokset kasaan SM-kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin osallistumista varten. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin saada harrastaa tätä upeaa lajia mahdollisimman pitkään ja nauttia jokaisesta radasta.

Terveisin Heidi ja Erre