World Hoopers Open Championship 2025 & SAGI Hoopersmestaruus 2025


World Hoopers Open Championship 2025 & SAGI Hoopersmestaruus 2025
Teksti: Tiina Ojakoski, Kuvat ja videot: Tiina Ojakoski

Myytti, Kowalski ja Late suuntasivat road tripille Pohjois-Italian Golaseccaan osallistumaan Hoopersin avoimiin MM-kisoihin – World Hoopers Open Championship 2025 -tapahtumaan.

WHOC – maailman parhaiden hooppaajien seurassa

Kilpailut alkoivat kansainvälisellä kaksiosaisella etkokisalla: ensimmäinen rata kisattiin torstaina 4.9. ja toinen perjantaina. WHOCissa pisteytys eroaa Suomen säännöistä – siellä ei tavoitella nollatulosta kuten meillä, vaan jokainen aloittaa radan 200 pisteestä, joista virheistä vähennetään pisteitä. Tavallisesta virheestä lähtee 10 pistettä ja aaltokuvion virheestä 15 pistettä.

Jos koira nappaa esteen, joka on radan loppupäässä, siitä jatketaan suoraan maaliin, ja oikein suoritetuista esteistä saa pisteitä. Jos esteistä jää suorittamatta yli puolet ennen maaliin saapumista, suoritus hylätään. Hylkäyksen saa myös esimerkiksi, jos ensimmäinen tai viimeinen hooppi jää tekemättä, ohjaaja poistuu ohjausalueelta ennen suorituksen päättymistä tai koira varastaa radalle ennen ohjaajaa. Siinä säännöt pähkinänkuoressa.

Perjantaina toisen etkokisan jälkeen järjestettiin komea avajaisseremonia, jonka jälkeen aloitettiin joukkuekilpailujen ensimmäinen rata.

Oli mielettömän hienoa päästä seuraamaan maailman taitavimpia hooppaajia – ja vielä hienompaa kokea itse, miltä arvokisoissa kilpaileminen tuntuu ja vielä kolmen koiran kanssa. Pelkän Karsinta- ja PM-kisakokemusten ansiosta oli helppo lähteä radalle ilman paineita, sillä hoopers-kisaamisesta ei meillä ollut vielä juurikaan kokemusta, niin odotuksiakaan ei ollut. Jokainen pieni onnistuminen oli iso ilo, ja tunnelma oli huikea.

Kisojen edetessä yleisö alkoi hurrata Suomalaisille radalle tullessa: “Cha cha chaa, FINLANDIAA!” Alankomaalaiset keksivät suomalaisille oman kannustushuudon, joka tarttui muihinkin.

Etkokisat

Ensimmäisellä etkokisaradalla estevälit olivat noin 15 metriä ja kaukana ohjaajasta. Pojilla meni hieman tuntuman hakemiseksi – etenkin Kowalski ei vielä bongannut esteitä riittävän kaukaa. Kaikki kolme kuitenkin olivat kisapaikalla kuin kotonaan; rennosti ja itsevarmasti.

Myytti osoitti, että nyt oli vihdoin riittävän iso kenttä ja riittävän väljää: sen linjat mahtuivat täydellisesti 15 metrin esteväleihin. (Rata-alueet oli rakennettu noin 40×40 m alalle isolle jalkapallokentälle.)

Tulokset:

Myytti: 2 virhettä → 180 p, sija 43.

Late: 170 p, sija 48.

Kowalski: HYL

Toiselta etkokisaradalta:

Myytti: 200 p, sija 26. → yhteistulos 23.

Late: 190 p, sija 43. → yhteistulos 30.

Kowalski: paransi hienosti, 130 p, sija 76.

Joukkue- ja yksilökisat

Myytti kisasi omista koiristani ainoana Suomen joukkueessa. Ensimmäiseltä radalta tuli hieno, virheetön 200 pisteen rata (sija 14.), ja toisella radalla meinasi livetä viimeisestä hoopista ohi, josta yksi virhe → 190 p (sija 16.). Isojen joukkue sai hienon tuloksen yht. 900p, mutta hurjan kovassa sakissa se riitti vasta 10. sijaan. Suomen pienten joukkue taisteli upeasti ja otti pronssia!  Pienten koirien luokassa on maailmalla vielä suhteellisen vähän osallistujia, mikä näkyi myös osallistujamäärissä ja nollien määrissä. Vaikka Suomessa on aloitettu viralliset hooperskisat vasta huhtikuussa, niin meidän pienet pärjäsi maailmalla upeasti ja kasasivat yhteensä 690p. Vain Unkari ja Tsekki kiilasi ohi. Isojen luokka oli suuri ja taso oli kova,  virheettömiä upeita ratoja nähtiin useita jokaisella kisaradalla. Isojen joukkuekultaa nappasi Italia.

Yksilökarsintarata:

Myyttiä väsytti pitkän ja kuuman joukkuefinaalipäivän jälkeen, ja rata karkasi iltapäivän radalla rallilinjoille → HYL

Late: muutama ohitus, mutta hienosti 170 p

Kowalski: lipesi väärälle esteelle, mutta suoritti yli puolet esteistä loppuun → tulos 90 p

Yksilöfinaali:

Myytti teki parhaan ratansa: täydet 200 p ja sija 13. Ensimmäisen radan hylkäys kuitenkin vei mahdollisuuden MM-sijoitukseen.

Late: 180 p, sija 41 → yhteistuloksissa sijoitus 38.

Kowalski: luppiksen paras veto koko kisassa, 170 p ja sija 63 → yhteistuloksissa sijoitus 63.

Olen todella tyytyväinen trion menoon – tosi hienoja ratoja jokaiselta! Myytti osoitti olevansa isojen kehien koira, vaikka sen kanssa ei ole koskaan edes tähdätty arvokisoihin sen häiriöherkkyyden ja herkän kuormittumisen vuoksi. Late on vasta 3,5-vuotias raakile, jolla on hurjasti potentiaalia, ja Kowalski edusti hienosti noutajia paimenpainotteisessa porukassa.

Alla olevista linkeistä voit kurkata, miltä meno näytti Italiassa:

Myytti: https://youtu.be/Htj3hNMql5c?si=Z14jRixIHNq0Mcat

Late: https://youtu.be/wvNrsUWSzAo?si=YNHHkKiE8oVyJaQM

Kowalski: https://youtu.be/QucPCoT4D9U?si=Avh7zLH0npDfUm9i

_ _ _

SAGI Hoopersmestaruus – mestaruus kotiin!

WHOCin jälkeen alkoi kiire kotimaahan. Perjantaille oli varattu laivamatka Tallinnasta Helsinkiin, ja heti lauantaina oli edessä Tampereella SAGIn Hoopersmestaruus – ensimmäinen Hoopersin Suomenmestaruuskisa! Etkoilla korkattiin meidän viralliset 1. luokan kisaradat.

Etkoilla yritettiin jumpata itsemme takaisin ”postimerkin” kokoiselle kentälle Italian avarien ratojen jälkeen. Karsintaradalla Kowalskille tuli yksi bonus-tynnyri (5 vp), ja kelpieille virheettömät nollatulokset – eli finaalipaikat! Nollia tuli yhteensä 15, joten vain nollatuloksilla pääsi finaaliin.

Finaali oli Myytin päivän kolmas rata, ja väsymys vei taas rallilinjoille → tuloksena hylätty. Latelle sen sijaan finaalistakin nolla!

Finaalissa nollia tuli vain neljä, ja kaikkien yllätykseksi mestaruus päätettiin ratkaista uusintaradalla, vaikka säännöt (3. lk) olisivat sallineet ratkaisun myös ajan perusteella. Melkein Italian meininkiä siis täällä Suomessakin – säännöt voivat muuttua lennosta!

Uusintarata oli finaalirata käänteisessä järjestyksessä, ja pisimmälle päässyt oli voittaja. Uusinnassa kaksi koirakkoa teki nollan – Late oli toinen heistä. Näin ollen SAGIn Hoopersmestaruuden jaettu 1. sija tuli vielä kotiin tuomisiksi tämän upean kisareissun päätteeksi!

Lopuksi

2,5 viikon road trip, noin 6000 kilometriä, 12 eri maata ja yli 25 asteen helteet – mutta mikä reissu!
Ikimuistoinen matka täynnä kokemuksia, onnistumisia ja unohtumatonta tunnelmaa.